Mummot eivät sitä ehkä tiedäkään, mutta Martta oli kaukana
sivistyksestä (Vieremällä) melkein kokonaisen kuukauden! Asuskelin pienessä
punaisessa mökissä, kuljeskelin pellon reunoilla, olin vastahakoisena
verenluovuttajana itikoille ja toimin möly toosana mökkiläisille kun
kalassa käytiin. Tällainen aktiivisuus on Martalta
harvinaista.
Nyt kun syksyn kylmä on tullut taas vieraaksi, on mukava muistella
kesän lämpöisiä tapahtumia!
Esittelen teille siis inspiraationi blogi päivitykseni otsikkoon:
Tämä tässä on ”Härö” (väliaikainen nimi by Martta) .
Ensimmäisen kerran Härön kanssa tapasimme kun oltiin kalassa. Härö
sitten löysi tiensä meidän maille paria päivää myöhemmin.. Epäilen että kalanperkeiden haju houkutteli sen pienelle vierailulle. Itse emme sitä syöttäneet vaan se löysi muonansa ympäristöstä. Olipahan pari hiirtä vähemmän tänä kesänä.
Härö oli niin hyvässä kunnossa (ja leikattu) että uskottiin sen
tulevan jostain lähellä olevasta maatilasta tai kesämökistä. Ja oli todella
ystävällinen elukka.
Kaikkea kivaa olen siis kerinnyt tekemään
vaan blogi kirjoittelu on hieman tältä eukolta vielä hakusessa.
Elekee mummot huoliko, Marttaa ei niin
vaan viedä mihinkään laitokseen! Vielä on jaloissa sen verran pitoa että pääsee
pikaiseen kipittämään karkuun jos huhuilemaan tulevat.
- Martta kuittaa ja pyytää anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä