Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2015!

toivottavat: Bertta-mummo, rouva Vuffutin ja kissat

Kerran elämässä

Meillä ei ukon kanssa ollut koskaan kalliita suklaajoulukalentereita lapsina niin ostettiin sellaiset tänä vuonna. Kaupassa jonotettiin pikkulasten perässä karkkihyllyillä ja mietittiin minkälaiset valitaan. Ihan mukavaa vaihtelua euron maksaviin suklaakalentereihin. Saavatko muut mummot suun makeaksi joka päivä?

- citymummo Bertta

Ohhoh

Käteeni sattui vanha Martan antama ystävänpäiväkortti.

- citymummo Bertta ja kissat

Mummon jouluvalmisteluita

Muut dementia-mummot ovat varmaan unohtaneet koko tämän blogin. Toivottavasti vielä löydätte tänne.

Muilla on kova jouluhössötys ja tohina päällä, mutta minä tein pimeään marraskuuhun korvakorut. Vahvistin molempia luurankoja kuumaliimalla. Korvakorukoukut puuttuvat, koska joudun tilaamaan ne erikoisverkkokaupasta nikkeli-ja muiden metalliallergioideni takia.

- vähän erilainen mummo (Bertta)

Mielisairaala

Mummo vietiin mielisairaalaan...museoon, Siilinjärvelle. Olen mukana Kuopion ensiapuryhmässä ja kävimme porukalla tutustumassa halloweenin aatonaattona mielisairaalamuseoon. Siellä oli mm.suljetun osaston huone ja sähkölaite 40-luvulta, jolla on annettu sähköiskuja potilaille hoitomuotona. Se oli pysäyttävä kokemus, mutta mielenkiintoinen. Otin siellä valokuvia, mutta en ole varma saako niitä laittaa tänne nettiin.

-citymummo Bertta

Mukava sunnuntai-kuva vastapainoksi

Päätön mummo ja Halloween

Täällä odotellaan Halloweenia. Selailen lehtiä, joissa on kurpitsan kuvia, kuukletan mörköjä sekä haamuja, etsin juhlaan liittyvää musiikkia ja elokuvia. En ole kovin uskovainen ihminen, joten sen takia varmaan olen niin innoissani tämän tapaisesta juhlasta.

Mitäpäs muille mummoille kuuluu?

- citymummo Bertta 

Halloween-noidan kissa karkasi ja halusi kaiken huomion

                                                                                                                              

Citymummo otti äkkilähdön

Tämä citymummo otti koiran mukaan ja jätti ukkonsa sekä kissansa Kuopioon, ja teki su 28.9 äkkilähdön Etelä-Karjalaan kesämökille. Täällä palaan lapsuuteni maisemiin, mielen täyttää hiljaisuus ja rauha, kiskaisen villatakin päälleni, menen seisomaan terassille ja olen oma itseni.

Isäukkoni oli tehnyt loppukesästä järvenrantaan korkean kahvimajan (alla kuvia siitä), jonka näin nyt ensi kertaa valmiina. Ensi kesänä sinne pääsee istuskelemaan kahvikupposen kanssa.

- Bertta ja rouva Vuffutin

Mummo sateessa

Älä jätä mummoa yksin sateeseen. Jos kuitenkin jätät, niin varmista, että mummolla on kunnon kengät. Märät kengät aiheuttaa paljon vahinkoa ja surua koko mummolle.

Voih, tahdon polkupyörän.

- Hertta

Keksit levisi

Ja näitä syödessä leviää mummokin.....

Martalla maukujia riittää. Täälläpäin odotellaan jo kovasti pienten tassujen tipsutusta........ rouva Hurtalla ja minulla on nimittäin kova koiranpentu kuume! Harmi vaan, että sitä ei ole tuolla minun ukilla.... 

- Hertta

pssst! Katsokaa mummut mitä "löysin"! http://hupina.blogspot.fi

Martan maukujat

Martta päivittää...

Nohuhhuh. Niin kiirettä pitää ettei meinaa mummo keretä blogaamaan. On se kumma.

Hertalle vastailen sen verran että ei se Härö kovinkaan ärhäkkä ollut. Pikemminkin liian ystävällinen ja vähän päällekäyvä(työntyi syliin jos vaan sattui tilaisuuden saamaan).

On Bertalla hyvän näköset marjat. Myö ainakin väsättiin omista mehua, niitä kun tuli poimittua aika paljon. Kelpaa ruuan kanssa juoda. Namnam.

Marjoista ja kissoista tuli mieleen että oonkos kertonut jo kun tämän kesän hoidin yhtä Herttaa?

"Hyvää on!" - Hertta aka Hermo

On muuten jännä juttu että tämän mummon ei tarttee omia katteja hankkia kun on näitä hoidettavia. Mutta mielellänihän minä niitä hoidan. Tätä herraa varsinkin. Hyvin tullaan juttuun!

Hertta on tuonut vähän lisää huumoria tämän eukon elämään.

Kerrankin sain pestä lakanoista ja lattiasta mustikkaisia tassun jälkiä pois kun ei voinut herra pysyä poissa mustikkalaatikosta. Sain kunnon naurut ja sitten otin kuvia todistusaineistoksi Hertan oikealle emännälle. Vähän aikaa oli herralla siniset tassut mutta se ei menoa haitannut.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka mutta jätetään jotain seuraavaan kertaan. Tässä vielä tämmönen kuva meidän super rentoutujasta. Kannattaa ottaa oppia!

Tällainen tyynyn kanssa lököttely on luultavasti opittu meidän koirilta.

- Martta kuittaa ja pyytää jälleen kerran anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä

Linja- auto mummo

Heipä hei mummot! Vielä ollaan hengissä, vaikka taisin jonkun kuume/väsymys/laiskuus pöpön saada koululta.
Minusta tuli (taas) linja-auto oppilas. Tällä kertaa on hieman pitempi matka, kuin silloin joskus nuorena (50- vuotta sitten). Matkaa kertyy n. 20 km ja välillä saa herätä aika ajoissa, että kerkiää linjakkaan kyytiin...

Koulussa ei ole paljon mittään vielä ollut, se opittiin, että sienistä saa hallusinaatioita (ei tietenkään testattu).

Tein eilen muutaman nökerö keksin, tulipa aika makkeita.

Joko Bertta käytti marjansa? Niistähän tulisi ihan veikeä piirakka.

Martan Härö onkin saman näköinen kuin meidän Nelli vainaa, liekkö luonteeltaan yhtä ärhäkkä?


Jaahas pitänee viedä rouva Hurtta pihalle.

- Hertta

Kaupunkilaismummon riemua

Tämmöinen keskellä kaupunkia asuva citymummokin pääsee nauttimaan syksyn sadosta, kun saa lahjoituksena kauempana asuvilta tutuilta heidän oman pihamaan luomuherkkuja. Eilen leivoin omena-kaurapaistosta ja tein siihen itse vaniljakastikkeen. Mitähän keksisi punaviinimarjoista...

- citymummo Bertta

Oli kesä oli Härö

Martta päivittää... Jos osaa.

Mummot eivät sitä ehkä tiedäkään, mutta Martta oli kaukana sivistyksestä (Vieremällä) melkein kokonaisen kuukauden! Asuskelin pienessä punaisessa mökissä, kuljeskelin pellon reunoilla, olin vastahakoisena verenluovuttajana itikoille ja toimin möly toosana mökkiläisille kun kalassa käytiin. Tällainen aktiivisuus on Martalta harvinaista.

Nyt kun syksyn kylmä on tullut taas vieraaksi, on mukava muistella kesän lämpöisiä tapahtumia!

Esittelen teille siis inspiraationi blogi päivitykseni otsikkoon:

Kulkuri ja kalanperkeiden ystävä

Tämä tässä on ”Härö” (väliaikainen nimi by Martta) .

Ensimmäisen kerran Härön kanssa tapasimme kun oltiin kalassa. Härö sitten löysi tiensä meidän maille paria päivää myöhemmin.. Epäilen että kalanperkeiden haju houkutteli sen pienelle vierailulle. Itse emme sitä syöttäneet vaan se löysi muonansa ympäristöstä. Olipahan pari hiirtä vähemmän tänä kesänä.

Härö oli niin hyvässä kunnossa (ja leikattu) että uskottiin sen tulevan jostain lähellä olevasta maatilasta tai kesämökistä. Ja oli todella ystävällinen elukka.

"Härö" ja noppa

Kaikkea kivaa olen siis kerinnyt tekemään vaan blogi kirjoittelu on hieman tältä eukolta vielä hakusessa.

Elekee mummot huoliko, Marttaa ei niin vaan viedä mihinkään laitokseen! Vielä on jaloissa sen verran pitoa että pääsee pikaiseen kipittämään karkuun jos huhuilemaan tulevat.

- Martta kuittaa ja pyytää anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä

Kylläpä on kylymä

Ohhoh meinasi jo tämän mummelin varpaat paleltua.
Piti ottaa vähän lämmikettä ja tulisen niminen kirja esiin:

Hullun kissan katse....

Sieltä se syksy tulloo. Ja halloween...... Ette mummut ikinä arvaa tämän emännän juhlapukua.

Mitäs Martta touhuaa? Onko sinut jo raahattu vanhustentaloon? Bertta nyt äkkiä pelastus operaatio käyntiin!? Voidaan hämätä hoitureita vaikka pienillä salaisilla purnukoilla jotka sisältää..... Salaisia testi aineksia!

- Hertta

Bertan ja hänen ukkonsa yhteinen harrastus

Nyt kun syksy taas saapuu, niin minä ja ukkoni käymme säännöllisesti katsomassa KalPan SM-liiga jääkiekko-otteluita Kuopiossa. Aikaisemmin en ollut kiinnostunut jääkiekosta, mutta kerran avoimin mielin ja uteliaisuuttani menin jäähallille. Yhtäkkiä huomasin seisovani KalPan fanikatsomossa juomassa kahvia ja syömässä munkkia, samalla katsellen jäällä viuhuvia hikisiä miehiä.

Hallilla suomalaiset miehet näyttävät koko tunteiden kirjonsa mitään hillitsemättä, joka on mielenkiintoista seurattavaa. Yllätyksekseni huomasin, että vastajoukkueelle ei buuata vaan keskitytään vain oman joukkueen kannustamiseen.

- Bertta

Naapurin pojan kulta ja mummon uusi harrastus

No, minnekkäs ne toiset mummut on nyt unohtunut? Joko teidät dementia vei?

Kylläpä vanahaa sytäntä lämmitti, kun nuapurin poeka kiskas keehästä euroopan mestariksi asti. No siitäpä tämäkin mummo innostui ja aloitti urheilu harrastuksen, nimittäin kärryjen työntelyn.

Ja urheilua oli tarjolla myös lomalla, laittoivat nimittäin niitto hommiin. Hopotti sammuikin muutaman kerran, liekkö vika ollut laitteessa vai kuskissa. Heinikko saatiin kuitenkin niitettyä ja palkaksi saatiin nuotiolla tehtyä lihaa (ei jäänyt tekarit paistiin kiinni).

Siinä paistuu niittäjän palkka.   Mitähän matka koira miettii?

Nyt on tämän mummon aika mennä saunaan!

- Hertta

Matka Mummo

Tämä mummeli pakkaa kimpsut, kampsut ja koiran ja lähtee seikkailemaan ennen kokkailu koulua (ai eikö kaikki mummut muka oo luonnostaan kokkeja?!). 

Ukkeli jää pitämään mökkiä pystyssä, mikähän kaaos täällä oottelee, kun (jos) retkeltä tulen takaisin. No seuraksi jää sentään Vahtitonttu ja pihan elukat:

 


  Tämä matka seuralainen oottaa jo lähtöä lentävällä matollaan......

- Hertta

Tämä on blogi kolmen minimummon seikkailuista.
Blogin alkuun pieni esittely mummeloista olisi varmaan paikallaan. Tässä mummelit kirjoittavat toisistaan:

Perus Bertta on ison kaupungin mummo. Hän asustaa keskellä kaupunkia ukkonsa, kissojen ja koiran kanssa.

Mukava Martta mummomme viettää aikaansa taiteilemalla toinen toistaan hienompia piirroksia.

Herttainen Hertta aloittaa ensi kuussa kokkikoulun. Tämä pieni sekopää asustelee kaksikerroksisessa rivitalossa ukkonsa ja koiran kanssa pienellä paikkakunnalla.