Nohuhhuh. Niin kiirettä pitää ettei meinaa mummo keretä blogaamaan. On se kumma.
Hertalle vastailen sen verran että ei se Härö kovinkaan ärhäkkä ollut. Pikemminkin liian ystävällinen ja vähän päällekäyvä(työntyi syliin jos vaan sattui tilaisuuden saamaan).
On Bertalla hyvän näköset marjat. Myö ainakin väsättiin omista mehua, niitä kun tuli poimittua aika paljon. Kelpaa ruuan kanssa juoda. Namnam.
Marjoista ja kissoista tuli mieleen että oonkos kertonut jo kun tämän kesän hoidin yhtä Herttaa?
"Hyvää on!" - Hertta aka Hermo
On muuten jännä juttu että tämän mummon ei tarttee omia katteja hankkia kun on näitä hoidettavia. Mutta mielellänihän minä niitä hoidan. Tätä herraa varsinkin. Hyvin tullaan juttuun!
Hertta on tuonut vähän lisää huumoria tämän eukon elämään.
Kerrankin sain pestä lakanoista ja lattiasta mustikkaisia tassun jälkiä pois kun ei voinut herra pysyä poissa mustikkalaatikosta. Sain kunnon naurut ja sitten otin kuvia todistusaineistoksi Hertan oikealle emännälle. Vähän aikaa oli herralla siniset tassut mutta se ei menoa haitannut.
Kerrottavaa olisi vaikka kuinka mutta jätetään jotain seuraavaan kertaan. Tässä vielä tämmönen kuva meidän super rentoutujasta. Kannattaa ottaa oppia!
Tällainen tyynyn kanssa lököttely on luultavasti opittu meidän koirilta.
- Martta kuittaa ja pyytää jälleen kerran anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti